lauantai 6. joulukuuta 2014

Final Report and relaxation!

Kotona vihdoinkin! Viimeisellä lennollani Lontoosta Helsinkiin sain olla yksin kokonaisella kolmen penkin rivillä ja yllättävän nopeasti meni se lento ;) Silmät kiinni ja auki, niin perillä oltiin!

Suomeen ulos tultaessa oli pakko todeta että lämmin maa tämä on! +2c on täällä tosi lämmin jotenkin vaikka satoi vettäkin... Kanadassa sama tuntui kylmältä!

Huomasin Helsingin lentokentän olevan panostanut uusiin penkkeihin joilla maata lentoa odottaessa ja violetti väri on lisääntynyt kaikkialla, kuten muillakin kentillä paljolti... myöskin panostanut maamme mainostamiseen, varsinkin lapin! Poroja, revontulia jne...

Ihana nähdä koirani ja nukkua puhtaissa lakanoissa omassa pedissä makeat 12h, sekä syödä oikeaa leipää ja itse tehtyä pizzaa! Saunan rentouttava lämpö ja kosteat löylyt!


Vähemmän mukavia asioita ovat roskapostien tyhjennys... joka on vieläkin kesken, arvosteluiden kirjoittaminen hostelleille, joista sain ehkä kolmanneksen tehtyä. Laskujen ja muiden paperien läpi käyminen. Tavaroiden purku.

Iso tietokoneeni tuntuu todella oudolta jättinäytöllään ja hiiren käyttö on kuin opettelisi pyörällä ajamaan uudestaan :D Miljoonia pieniä asioita pitää palauttaa mieleen, kuten kuinka tehdä töitä töissä ylihuomenna! Tai herätä, pukea, sekä syödä :D

Kuvien varmuuskopiointi on menossa parhaillaan ja vie aikamoisen tovin! Kuvia ei edes ole kuin jotakin vajaa pari tuhatta! Eli julkaisukelpoisia tulee olemaan vain ehkä 50-100... saa nähdä. Ei edes näyttänyt kahdessa sekunnissa kovin kummoisilta, mutta kyllä helmiä löytyy joukosta paljon kun alkaa etsimään!


Nyt jos alkaisi tekemään "tärkeämpiä" asioita kuin kirjoittaa tätä, kuten sähköpostieni läpikäynti, pizzani syönti vielä lämpimähkönä... ja eurovision song contest porukalle laittaa viestiä että ollaanko oikeasti menossa ja kuinka monta! Ilmeisesti ollaan menossa, sillä muutama on oikeasti lähdössä :)
Liput on tietääkseni tulossa myyntiin aivan piakkoin!

Palaillaan kun jaksetaan!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Back to home!

Tässä sitä istutaan lentokentällä hyvissä ajoin maailman mukavimmilla penkeillä, kuten kaikki tällä kentällä! Juuri ennen kuin kerkesin aloittaa tämän kirjoittamisen tuli mies kyselemään jos vastailisin kyselyyn ja miksi ei! Joten kyseli reissustani ja tuhlailuistani ja sain kivan vaahteranlehti pinssin palkkioksi :)

En ole jaksanut pariin päivään nyt näpytellä, joten tässä tulee loppuraporttini Vancouverista ja parista päivästäni täällä.

Lentokentällä kaikki on "tax freetä", mutta maksaa enemmän kuin kaupungissa samat tuotteet... poikkeuksena ainakin Subwayn subi, joka oli vähän yli 4$, sen ollessa normaalisti 5-6$.
Löytyy paljon penkkejä ja vielä mukavempia kuin nuo!
Kentältä keskustaan skytrain maksaa 9$ mutta takaisin tullessa vain 4$, joten se oli mukava yllätys! Näin viimeisenä päivänäni kävelin tuttuun tapaan mielettömästi omalla mittapuullani, mutta oikea nilkkani alkanut nikottelemaan ja antanut liikunnanvastaisia signaaleja...
Kävelin kivusta huolimatta, tai noh vähän venyttelin ja se auttoi aina jonkin aikaa ja noin puolen tunnin päästä kipu hälveni pois jos en pysähtynyt lepäämään!

Kirjoitan tätä nyt hassusti takaperin ajassa.

Olen hengannut erään miehen kanssa pari päivää, jonka tapasin odottessani ilmaista bussia Suspension Bridge Parkkiin ja jubailimme siinä sitten ja vietimme koko päivän yhdessä. Menimme illalla syömään ja hän sattui olemaan hostellini vieressä parin metrin päässä kulman takana olevassa  hotellissa, joten menimme myös seuraavana iltana syömään, joka oli viimeinen iltani eilen. Mainittakoon että hän oli musta ja noin neljän kymmenen. Hänen työnsä oli mahtava mielestäni, hän suunnittelee ja järjestää erinäisiä tapahtumia, kuten presidentti Obaman hyväntekeväisyys rahankeruu juttuja ja lääkäreiden kokouksia. Hänellä oli kuvakin Obamasta metrin päässä  Michellen kera :) Kuulemma 200 000$ kun rikkaat maksavat, niin saavat kätellä Obaman kanssa ja ottaa selfwien.

Hän maksoi pizzani italialaisessa, joka oli harvinaista, siis se että joku maksaa ruokani. Ja kyllä, lukijani, oli selväksi tehty ettei mitään kummoista ole tapahtumassa. Hauskaa oli!

Olen syönyt subeja koko reissuni selkeästi eniten ja käynyt nyt viisi kertaa elämässäni Starbucksissa... vaarallista tämä matkustelu selkeästikkin! Syytän Allya yllyttämisestä Uudessa-Seelannissa!

10h lento odottaa edessä, mutta sen jälkeen on  "vain" 5h odottelua Lontoon Heathrown kentällä, kunnes vielä 3-4h lento ja olen kotona! Koti tuntuu hyvältä ajatukselta nyt, mutta ei ole tullut koti-ikävää edes, vaikka kuulin että 5vkoa on se raja jolloin ihmiset alkaisivat potemaan sitä... Pimua ja Pinjaa tosin tulee ikävä aina kun näkee koiria tai pehmolelunkin :D Ja kasvieni puolesta pelkään kuinka voivat ilman hoitoani!

Joudun kamerareppuineni ja yksin matkustaessani AINA "satunnaistarkastuksiin", jossa katsotaan käsistäni ja laukuistani ettei ole jäämiä räjähteistä...
Sekä kamera että tabletti kovoineen tsekataan huolellisesti, yleensä kahteen kertaan ja joskus vielä pyydetään ottamaan esiin ja tutkitaan vielä käsin. Joskus Barcelonassa halusivat nähdä että kamerani menee päälle ja toimii...
Nämä tapahtuvat vain ollessani yksin!

Olen jäätynyt täällä aivan älyttömästi ja vasta viimeiset kaksi päivää ollut ok ja tänään tuli vettä, niin jopa kuuma tuli! Ehkä myös elimistöni Hawaiin jälkeen alkaa tottumaan! On tullut juotua aivan naurettavan vähän liikkumiseen nähden, eikä ehkä edes syötyä tavallista enemmän. Makeisiakin tullut popsittua todella vähän!

Vancouver on suurin kaupunki jossa olen ollut ja jäi vielä paljon tutkimatta, mutta tunnen myös nyt ydinkeskustan melko hyvin! Suuntavaistolla kesti päivä saada tuntemus ilmansuunnista. Samesun hostellini oli edullisimmasta päästä ja silti itseää numero ykköseksi mainostava ja todella hyvin pelittävä paikka, suosittelen! Kylmä tosin huoneessani, johtuen rikkinäisestä ikkunan karmista joka veti...

Ostin pari tuntia ennen kentälle menoa uuden kamerarepunkin ja vieläpä Manfrotton ja ensivaikutelman mukaan olen todella tyytyväinen hankintaani! Hinta oli noin sama kuin Suomessa, mutta canadan dollareissa ja lisäksi kyseinen malli oli tarjouksessa ja sain vielä n. 10$ alennuksen laukusta sen ollessa viimeinen ja näytekappale! Jei, ja katsoin erästä isompaa, mutta onneksi en ottanut sen ollessa melkein tuplasti kalliimpi ja nyt ajatellen turhan isokin!

Uuteen kamerareppuuni saan kaikki samaan pakettiin. Tabletti menee omaan taskuunsa suojaan, objektiivit ja kamera salamoineen alaosaan, jossa pika-avaus kameran esiin saamiseksi ja ylhäällä kätevästi aukeava osa, jonne saa kaiken muun härpäkkeen! Sivuissa myös kivoja pikku taskuja ja tripodinkin saa kätevästi kiinnitettyä ulkopuolelle tarvittaessa! Sopivan kokoinen myös käsimatkatavaroihin!

Nyt kutsuvat koneeseen ,joten käyn vessassa ja koneeseen!

Istun nyt lentokoneessa  tätä kirjoittaessa. Tämä kone on isoin mitä tietääkseni on nyt käytössä reittilennoilla. Kaksi kerroksinen, mutta ylempi kerros on mille lie kuninkaallisille. Valitsemani ikkunapaikka oli heti vessan jälkeen, joten takana ei ole ketään, mutta selkänojaa sai vain vähän taakse päin, toisaalta oli paljon tilaa tavaroille oman penkin alla ja edessä olevan. Koneen noustua kuitenkin ilmastoinnin pauhatessa alkoi kondensoitu vettä ja tippua suoraan jaloilleni. Odotin kutsunapin painalluksen jälkeen ainakin puoli tuntia, kunnes vieressäni istunut vanha pariskunta pysäytti lentohenkilökunnan jäsenen ja pian sainkin vaihtaa paikkani hätäuloskäynnin kohdalle. Siitä jännä paikka että tässä on vain kaksi paikkaa ja edessä on tilaa pari metriä ja vasemmalla puolellani on myös tyhjää tilaa hätäuloskäynnin massiivisen oven takia, joten tavarani on siinä, vaikka ne pitäisi tietääkseni olla hattuhyllyllä...
Ei kukaan tunnu välittävän. Saan myös laitettua selkänojani täysin taakse ja jalkani suoraksi tai uuden laukkuni päälle täydellisesti!

Viereiseen paikkaan tuli jälkeeni myös yyksi takaa ja on hieman kookkaampi nainen ja vie ärsyttävästi oikean käsinojan kokonaan ja joudun pitämään itseni vasemmassa reunassa jatkuvasti...

American tai British airwaves yhtiöt ovat parhaimmistoa ja melkein samoja. Olen kuullut että heillä on parhaimmat bonusohjelmat, eli jos lennät paljon niillä tai star alliancella, jossa myös finnair on, niin jo muutamalla lennolla voi saada ilmaiset lennot vaikka amerikkaan! Hitsi kun en ole keräillyt pojoja!

Heti kysyttiin haluanko punaviiniä, hassua...

Tämä paikka on täydellinen, koska voin vain mennä ja tulla, venytellä, käyttää lattiatilaa mihin lystää, ikkuna yksin minulle, tilaa vasemmalla.

Ainoa että vieressäni on joku tilaa vievä ja lähellä pieniä lapsia, jotka eivät itseäni haittaa, mutta jotakuta voisi haitata. Edessäni on vain business luokka, joten tässä ei kulje edes ketään. Takana ei ole ketään, oli aluksi, mutta mies vaihtoi paikan jostain syystä muualle, enkä edes laskenut selkänojaani ennen hänen siirtymistään!

Kanadaliset ovat yleensä mukavia ja puhuvat selkeintä englantia mitä löytyy, mutta lentokentällä olivat monet tylyjä tai lähinnä aasialaisperäiset työntekijät ja heitä on paljon kaikkialla! He ovat törkeän ylimielistä porukkaa!

Kentällä odotellaan vihdoinkin ja tuli todettua että onkin ainoastaan toiseksi isoin konetyyppi, isoimman ollessa koko pitkä kaksikerros ja omani vain perus pikku yläkerta...

Piti vaihtaa terminaalia viidestä kolmoseen ja matka kesti melkein vartin bussilla! Pitkät ovat etäisyydet...

Katselin kameraosastolla puntahinnoilla objektiiveja ja laukkuja, niin samat hinnat kuin meillä suomessa, mutta puntina, joten uber kallista on tässä maassa! Alkoi tosin harmittamaan että olen ostanut tokinan 16-28mm f/2.8 kun samaan hintaain saisi canonin l-sarjalaisen vastaavan, mutta se olisi sääsuojattu, pienempi, kevyempi, ammattimaisempi ja saisi filtterit eli paremmin suojattu... Näin ne hinnat vain tippuvat vuodessa...

Neljä tuntia olisi odotettava, mutta onneksi yhdestä tunnista on siirrytty netissä neljään tuntiin per laite täälläkin kentällä vuoden takaisesta!

Melkeinpä tasan vuosi sitten olin tällä samaisella kentällä ja Alexandran&Andrewin häissä, sekä tapasin Daianan kanssa Grimin Argentiinasta!

Voi kuinka aika rientää!

tiistai 2. joulukuuta 2014

First impression on Vancouver

Täällä sitä nyt ollaan viimeisessä etapissa. Lentokenttä ja lentokone pidetään niin kylminä, että hyvä jos hengissä säilytään, mutta kyllä koneesta poistuessa vasta shokki oli edessä!!!

Vain -2c mutta kostean ilman takia ja pikku seikan että tulin Hawaailta tänne niin tuntuu kuolemantuomiolta!

Hostelli löytyi harvinaisen simppelisti ja koko kaupunki on todella selkeästi suunniteltu ja myöskin elämäni ensimmäinen oikeasti suuri kaupunki! Tämä on todella nätti ja mukava kaupunki suuresta koostaan huolimattaan ja turvallisen oloinen. Kaikki virkamiehet, kuten passivirkailijat ja poliisit ovat todella äijämäisen näköistä sakkia, suorastaan pelottavia.

Ensimmäisenä lentokentällä tuli huomattua kuinka moderni ja hieno se oli ja vihdoinkin ilmainen nopea netti, joka toimii mutkitta! Kentällä oli iso huone jonka läpi kävellään koneesta poistuttaessa ja huoneessa on vettä, kasveja, kanootti ja ties mitä vesiputouksia menee myös portaiden alla kun laukkuja mennään hakemaan!

Kentältä ovesta suoraan ulos ja kaikki on edessäsi, autot, bussit, juna ja lippu on simppeli valinta ja menoksi automaattijunaan! 25min keskustaan ja pysäkiltä noustessa näkee heti kylteistä kadunnimet ja numeron! Kävelyä kolmisen korttelia ja perillä, mutta merkille pantavaa on joka kulmassa haiseva hamppu! Pilven poltto on täälläkin normaalia arkea...

Debit kortitkin toimivat täällä, toisin kuin jenkkien vanhanaikaisessa korttikulttuurissa, amatöörit!

Vancouver on todella amerikkalainen kuitenkin, kuten autoista puolet, liikennevalot, kassat jne... mutta niin paljon modernimpi ja omanlaisensa kuitenkin!

Aurinkoinen päivä oli sentään hyvästä! Ruokani jäähtyy taas para-aikaa kun kirjoittelen tätä elämääkin tärkeämpää päiväkirja blogiani...

Hostellihuoneeni on neljän sängyn huone ja pari Australialaista tyttöä work&holidayta tekemässä, sekä yksi tyttö Olive, Koreasta. Olive oli kadottanut passinsa ja puhelinkin hajonnut, mutta en aivan ymmärtänyt miten. Sai tänään kuitenkin uuden ja siksi oli joutunut olemaan täällä hostellissa. Kävimme syömässä Factory nimisessä pubiravintolassa ja sain surkean hampparin, mutta olipahan halpa ja hyvät edes ranskikset!


Ruoka tuntuu olevan melko edukasta suomalaisen näkökulmasta täällä päin maailmaa ja hyvin hyvin terveystietoista jengiä! Kävin juuri kaupasta hakemassa jotain pientä ja mm. vasta puristettua mehua joka EI ole pästoroitu eli lämpökäsitelty!!! Suomessa sekin taitaa olla laitonta tai kiellettyä hygieniamääräyksissä... Muutenkin paljon luomua ja ostin ruoaksi subwayn kaltaisella menetelmällä pitataskun kaltaisen hassun jutun ja tunkivat lihaa ihan hemmetisti...

Hostelliin tultaessa tuli todettua että jäätävän kylmähän täällä on, mutta enimmäkseen johtuu jälleen yksikerroksisesta ikkunasta ja joka oli tällä kertaa raollaan. Sain suljetuksi, mutta vetää vieläkin kun puiset karmit ovat niin kuluneet...

Pieni vanha vesikiertoinen patteri yrittää tuossa vähän lämmittää, mutta kylmää on...

Lähdin kävellen kiertämään kaupunkia ja kohti Stanley Parkia, joka oli melko iso. Kävelin koko puiston ympäri ja takaisin hostellille, niin sellainen 20km tuli matkaa kerrytettyä jaloille tänään ja se kyllä tuntuu! Luulin eksyneeni, mutta kartta väitti reitin olevan oikea, mutta se vain tuntui loputtomalta takaisin tullessa :D

Sain muutaman kivan kuvan ja nyt hahmotan kaupungin hyvin! Huomenna menen Suspension Bridge puistoon ja Grouse Mountainille gondola ja siellä tuulivoimalan sisään rakennettuun lasiseen näköala torniin, mutta todellakin bussilla, sillä niitä menee jatkuvasti ja ovat edullisiakin, itse asiassa puistoon mentäessä ilmainen!

Kodittomia on kaikkialla, sillä tämä on Kanadan leudointa aluetta sään suhteen, vaikkei uskoisi. Käy sääliksi ja tuntuu että oman ikäisiä paljon kadulla huonoissa vaatteissa... Täällä on tiukat lait että kerjääjä saa kysyä vain kerran rahaa ja ei missään nimessä seurata. Alkoholin suhteen jos olet ravintolassa ja tilaat kolmannen juoman, pitää sinun ostaa ruokaa tai ei saada myydä ilmeisesti enään enempää... että sellaista  :D

Take away on to go ja toilet on washroom, sekä out on ut jne... :D

Vesi oli uskomattoman kirkasta ja matalaa rannoilla. Lunta on siellä täällä, mutta auringossa oli lämmin. Linnut ovat valtavia täällä ja hyvin läheisen kaipuisia :D Ihmisillä on koiria valtavasti ja enempi isoja husky-rotuisia sun muita ja ne seuraavat nätisti vapaina omistajiaan!

Ruokapaikkoja on pilvinpimein joka kadun kulmassa ja poliisiautot ovat musta-valkoisia joka on hassu väri poliisille mielestäni...

Nyt voisin syödä ruokani ja mennä toivottavasti kuumaan suihkuun, sekä nukkua ajoissa!

maanantai 1. joulukuuta 2014

This is it, last day on Hawaii! Next stop is Vancouver!

Näin se matkailu vain vie mukanaan ja päivät vierivät vauhdilla, mutta on tässä kerinnyt tapahtumaan ja sattumaan mielestäni ihan riittävästi! Ja hei vielähän tätä matkaa on jäljellä kokonaiset neljä yötä!

Kyllä sitä alkaa jo vähän kotiin päin kaipaamaan ja arkiaskareita hoitamaan!


Odottelen tässä parhaillaan itse tehtyjä hampurilaisia, koska tänään on hostellissani hampurilaispäivä! Tässä hostellissa on aina joka päivä jokin speciaali päiväohjelma :)

Hengasin päivän rannalla löhöillen, sekä Arian että Emilyn kanssa viimeistä kertaa ties kuin pitkään aikaan, mutta pysytellään yhteyksissä toivon mukaan! Täällä btw menee piipaa autoja aivan tolkuttomasti tällä vkolla!!!! Yötä päivää!

Oli ihana äsken vaihtaa auringon laskettua päälle suomalaiseen säähänkin sopivat vaatteet, eli trekking kengät sukkineen, farkut, t-paita ja upouudet Victoria's Secret rintsikat, jotka tuntuvat erittäin hyviltä ;) Ja outoa kun ovat niin isot ja silti sopivat... kyllä ammattilainen osaa hommansa ja ovat hintansa väärti!
D-kuppi kokoni näissä :)

1,5h kulutettava ennen kuin lähden bussia odottelemaan. En edes palanut rannalla, vaikka aurinkorasvaa laitoin vain kasvoihin sekä olkapäihin, mutta kyllä kai rusketusta on nyt tarpeeksi saatu suomalaiseen verrattuna ;)

Suoristin hiuksetkin ensimmäistä kertaa pariin vkoon, joten tuntuu taas ihmisen näköiseltä! Ajatteliln tässä lisäillä kuvia jälkikäteen blogiini, jos joku sitä myöhemmin haluaa lukea, niin on visuaalisempi ja vähemmän puuromaista luettavaa! Kuulin myös että Emily Arian kanssa lukee blogiani google translaten avulla säännöllisesti ja pitää sitä viihdyttävä :D Voin vain kuvitella sen perusteella mitä itse kerran käänsin tämän englanniksi... kokeilkaapas itse :D

Tulevaisuutta ajatellen en aio rinkkaani pakat niin täyteen, esim. yhdet farkut ovat riittävästi piste! Vievät niin paljon tilaa, mutta nyt kun menen kylmään Kanadaan niin voin pukea tilaa vievät vaatteet päälleni, niin rinkkaan jäi jopa ylimääräistä tilaa! Kengät ovat pahimmat tilan viejät! Jatkossa olen fiksumpi pakkaaja toivottavasti ja en ota niin paljon turhia elektroniikka härpäkkeitäkään! Sekä haluan jatkossa ottaa ne hienommat vaatteet, enkä vaatteita jotka voi heittää "roskiin"...

Kotona aion suorittaa vaatekaapin perusteellisen läpi käynnin ja laittaa pois yksinkertaisesti käyttämättömät vaatteeni... selkeytän kaappiani ja halua hommata lipaston, jonne laitan järjestykseen sukat, rintsikat, bikinit, alushousut ja ehkä myös t-paidat sun muut topit.. koska kaapissa ne ovat vain läjässä ja on jää käyttämättä kun ei näe monia kivoja vaatteita...

Rannalla Emily laittoi kyntenikin nätiksi pitkästä aikaa, todella mukavaa vaihtelua!

Nyt on syöty mukavasti ja juteltu kivan vanhemman eläkeläismiehen kanssa Vancouverista, joka kertoi vaikka mitä ja osaa kaiken omilla käsillään! Sekä Norjalaisen tytön jonka vanhemmat ovat Bosniasta ja Albeniasta, joten todella mielenkiintoinen henkilö ja hänen ihonsa on amazing!, koska hän käyttää acne.org löydettävää jotakin ihmetuotetta, koska muuten iho on ollut todella paha ja mikään muu ei ole auttanut, joten te joilla on ihon kanssa ongelmia, tsekatkaa! Itse aion tsekata, vaikka ihoni on inhimillinen!

Nyt on aika alkaa mennä bussia odottelemaan ja sanoa hyvästit tälle maalle... ehkä tulen vielä takaisin, sillä on tämä hieno paikka!


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Meeting new friends!

Kävin Hilton hotellilla sitten katsomassa uima-allas osaston ja totesin olevan aika perus kauraa ja tuuli aivan penteleesti sekä satoi myös, joten emme viihtyneet kauaa. Tytöt olivat väsyneitä ja vaikuttivat jopa vähän kipeiltä, joten he menivät lepäämään ja itse tähtäsin rannalle sammumaan pariksi tunniksi. Yritin laittaa heille viestiä chatissa, mutta he eivät olleet online ja sitten kun he olivat, minä en ollut... joten emme ole oikeastaan koko päivänä nähneet kunnolla ja huomenna on viimeinen päivä! Toivottavasti huomenna keretään näkemään vielä!

Tapasin ihanan englantilaisen tytön nimeltään Zoe ja hän on matkustellut iät ja ajat ja on vieläkin matkustamassa pitkään. Hän menee Australiaan ilmeisesti tekemään töitä ja on ollut ennenkin siellä, sekä Uudessa-Seelannissa, jossa tuntuu kaikki olleen...

Olen tyyliin maailmanmatkaajien ympäröimänä jatkuvasti. Kaikki huoneessani ovat tulossa tai menossa vuoden tripille... ja minä kun luulin olevani se reppureissaaja...

Jokainen sanoo Uuden-Seelannin olevan maailman paras paikka, jokainen! Ja sen jälkeen mikään muu ei enään tunnu samalta... paitsi aasia on täysin oma kokemuksensa..

Tapasin myös ruotsalaisen Niinan, joka on persnal trainer ja todella hauska sekä virtuoosi! Puhe luistaa ja on piristävä tapaus. Hän näytti meille paikkoja kuin mikäkin matkaopas :D Opinpahan uutta ja rannallakin jolla olen ollut miljoona kertaa, hän onnistui näyttämään sen toisesta perspektiivistä vähän kauempaa, josta näki Diamond Headin kraatterin kauniisti pilvenpiirtäjien välissä!
Menimme rantabaariin ottamaan halvat mai tai drinkit ja joimme lopun ananasviinin ennen lähtöä tosiaan, joten on humalainen olo :D

Olen super väsynyt ja menen vain ajoissa nyt pehkuihin! Aria sekä Emily olivat ehdottaneet ulos menemistä ehkä, mutta en koskaan saanut yhteyttä heihin nyt illalla, joten se siitä. He olivat yrittäneet löytää minua hula hula esityksestä, jonne sanoin meneväni, mutta Zoyn kanssa olimme syömässä hienossa sporttibaarissa ja missasimme shown, tai kerkesimme näkemään viimeisen minuutin... yritin kyllä nähdä heitä, mutta en nähnyt, joten ristiin rastiin mennyt koko päivä.

Onneksi Niinan ja Zoyn kanssa on ollut hulvatonta ja en yksin joutunut sentään olemaan, joten he pelastivat päiväni! Niina on käynyt myös kaikkialla ja asustelee ystäviensä kotona Honolulussa ja aina välillä yöpyy hostellissa, kun ystävät ovat jossain..

Opin tänään että busslla voi mennä koko saaren ympäri viidessä tunnissa ja maksaakin vain perus maksun 2,50$, tai pohjoisosaan 2h. Olisinpa tiennyt tai tajunnut tuon aiemmin!

Huomenna on vielä aikaa koko päivä, sillä lento lähtee vasta puoli kaksitoista illalla. En vain tykkää ottaa riskiä vikana päivänä lennolta myöhästymisen suhteen!

Kävellessämme takaisin hostellillemme tuli vastaan pari aasialaisen näköistä tyyppiä kysymään missä tänään ilmeisesti avattu urban outwear tai jotain liike on ja se oli viereisessä kulmassa, mutta he alkoivat höpisemään ja kyselemään asioita ja selvisikin että heillä on youtube kanava simplesexystupid ja päädyimme luultavasti sinne, koska olemmehan Zoyn kanssa seksikkäitä, tyhmiä ja simppeleitä! :D
Meitä vedettiin kuin pässiä narussa, molemmat luuli että yrittää pölliä tavarat tai jotain hämärää, mutta hassun hauskaahan se oli :D

Zoy on todella lämminhenkinen persoona, vaikkain aina kuulemma jäässä ytimiin saakka. Todella isot mahtavat silmät ja kaunis siro 28-vuotias nainen! Häntä sentään on helpompi tavata, kun asuu naapurissa briteissä :D Ja hän tulee luultavasti suomeenkin käymään, niin voin näyttää paikkoja, kuinka jännittävää!

Toivottavasti nyt Emily tai Aria laittavat viestiä monelta ja missä tavataan huomenna! Aria jää vielä tänne pariksi yöksi, mutta Emily lähtee melko samoihin aikoihin kentälle kuin minä. Zoy lähtee jo aamulla viideltä :/
Olisipa enemmän aikaa hengata heidän kaikkien kanssa. Miksi näin reissun lopussa alkaa vasta tavata kivoja ihmisiä? Ehkä itsekin rentoutunut ja ei ole niin "kiire" enään juosta näkemään paikkoja... jatkossa annan aikaa itselleni tutustua ihmisiin!

Kaikki ovat vain nukkumaan menossa, joten niin teen minäkin. Käyn vain alhaalla lataamassa tämän tekstin nettiin teidän luettavaksenne, kun netti ei toimi huoneessa :)

lauantai 29. marraskuuta 2014

Back on Honolulu

Big Islandille hyvästit! Istun nyt todella mukavassa pehmeässä, suorastaan upottavassa nojatuolissa Hilon lentokentällä odottamassa hyvissä ajoin lentoani. Kenttä on ehkä maailman pienin ja söpöin ikinä! Olen keskellä kenttää ja pystyn näkemään koko kentän yhdestä pisteestä, mitä nyt ehkä lentokoneiden lähtöporteista muutama on kauempana, joita on tosiaan peräti yhdeksän :D

Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...

Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!

Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...

Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!

Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...

Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta...  Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...

Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...

Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!

Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...

Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!


Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.

Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake  factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.

Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...

Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!

Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..

Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.

Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...

Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...

Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mauna Kea

Tänään thanks giving päivänä lähdin sitten ajoissa käymään kaupoilla, sillä menevät ajoissa kiinni ja ostin vihdoinkin "ananasviinin", jonka avanneen nyt tai vasta Honolulussa Arian ja Emilyn kera!

Ajoin sitten takaisin etelään Pahoan kaupungin läpi vielä etelämmäksi katsomaan paikat jotka eilen ajoin pilkkopimeässä. Löysin sitten sattumalta "salaisen" hot tai thermal poolin, eli vulkaaninen toiminta maan alla lämmittää veden kylpyamme vedeksi altaassa, joka on osittain ihmisen tekemä, mutta luonnollisesti muodostunut muuten ja vesi kiertää luonnollisesti merestä, mutta rakennettua aallonmurtajaa ja kulkuväylää pitkin. Aivan mahtava paikka!  Jos käyt tällä saarella, mene sinne! Itse lilluin kaksi tuntia ja juttelin mukavia parin naisen kanssa jenkeistä jälleen, jotka muuttaneet tänne asumaan. Isaac Hale Park on aivan vieressä parin kilsan päässä, josta itään mennessä löydät kuuman altaan!

Tuosta Isaac Hale Parkista jatkoin surffareita ihastelemasta matkaani takaisin Pahoaan, mutta uutta reittiä hyödyntäen, jossa ihailin papaija ja muita viljelmiä ja kuinka kookospähkinät vain itävät maassa tuosta noin vain siellä täällä!!!

Takaisin tullessa ajoin tien varresta, josta pääsisi laavaa katsomaan... mutta hemmetin armeijan vihreät ukot istuttaneet muurin ja hummereinensa kiertelevät kiusaamassa uteliaita ihmisiä, jotka lentävät toiselta puolelta planeettaa tänne... mulkut!

Pääsin sitten kotitukikohtaan Hiloon ja kävin mäkkärissä, sen ollessa ainoaimpia paikkoja avoinna kello kolmen jälkeen, koska subwayhin olin menossa, joka sulki ovensa nenäni edestä kellon ollessa 15.07, yhyy. Anyway mäkkisafkojen ja ainiin jostain farmers marketista kävin hakemassa passion-suklaa moussen, sekä pari luomubanaani ja porkkanan :D On parhaita banaanit täällä koko planeetalla!!!

Kohti Mauna Keaa törmäsinkin kylttiin, hyvin pieneen sellaiseen, joka sanoi Rainbow Falls ja minähän tein äkkinäisen käännöksen, koska sana Falls, eli vesiputous vetää aina puoleensa ˆ.ˆ ja kyllä kannatti tehdä tämä ehkä yhden tai kahden kilometrin poikkeavuus reittiin, sillä pääsin ajamalla pienelle parkkipaikalle, josta suoraan näki mahtavan vesiputouksen, mutta kävelin tietty huipulle näkemään sen ylhäältä päin, jotten ihan läski olisi!

Sitten vihdoinkin oikeasti ajoin Mauna Kean visitor's centeriin, joka on "huippu" johon saa omalla autollaan mennä, sen jälkeen voi jatkaa omalla vastuullaan, eli vakuutus tai mikään ei kata ja seinällä on kuvia vuorelta vyöryneistä autoista...

Mauna keaan menevä Saddle Road on "pahamaineinen" tie, sillä sillä tiellä sataa about aina ja on pilvet maan tasassa ja tie kohoaa jatkuvasti korkeammalle salakavalasti, muuten tie on täysin kunnossa oleva ja leveä iso "moottoritie". Vuorelle noustessa noustaan melko nopeasti pilvien yläpuolelle ja siitä sitten vielä vähintään toinen mokoma visitors centerille ja jos rohkea on tai kyyti löytyy, niin siitä aina Summitille observatorioille saakka olisi melkein tuplakorkeus ja maailman korkein meren pohjasta mitattuna, sekä taisi olla kolmanneksi korkein ihan meren pinnastakin mitattuna! Mount Everest ykkösenä ja jokin kukkula Indonesiassa...

Parkkeerasin auton ja lähdin heti kävelemään melko korkealle vuoren päällä olleelle vuoren nyppylälle kamerani kanssa ja otin uskomattoman kauniita kuvia. Hetken päästä lähdinkin takaisin alas käymään vessassa ja kysymässä mahdollisuutta päästä ylös ylös ja tylyn vastauksen jälkeen jäin siihen korkeuteen mikä ikinä onkaan ja hain evääni, sekä takkini ja lähdin UUDESTAAN samalle vuorelle... siis ei se oli kuin suunnilleen sama kuin Porvoon kokonniemi, mutta huonon kuntoni tuntevat tietävät sen olevan melkein itsemurha mulle :D
Kiva arskan lasku ja pari kuvaa ja se oli siinä, alas autolle höpöttäen jenkki pariskunnan kanssa, jotka olivat jälleen californiasta ja muuttaneet Tennesseehen omaan rauhaan omistaen 54 hehtaaria maata... mutta ajoin hissukseen alas Mauna Kean vuorta ihaillen viimeisiä auringon valon rippeitä ja sitten pilveen, jossa sataa aina! Pitkä pätkä ajoa pilvessä hostellille Hiloon ja nyt ruhtinaallinen makarooni annokseni! Vihdoin löytyi myös ihmisiä joiden kanssa seurustella. Belgialainen mies, viisi ranskalaista kaverusta ja yksi australiailainen mies. Keskustelimme tomorrowlandista taas :D Koska se on belgiassa :D Laitoin soimaan tästä tabletistani sen puoli tunitsen remixin, jotta kaikki tietää mistä on kyse! xD

Tulin takaisin hostellille ja viimeisessä käännöksessäni eteeni pysähtyi auto ja ajoin todella hitaasti ohi katsoen miksi hän nousee keskellä tietä ulos ja osoittautui että tämä nuorehko hieno mies meni antamaan kadun varressa olleelle kodittomalle iltapalan thanks giving meiningissä ja itsekin tuli kyllä fiilis mennä jeesimään jotakuta, mutta itsellänikin vain makaronia iltapalana ja banaani...

Huommena aion mennä etsimään bikini yläosaa ilman olkahihnoja black friday tarjouksista ja mitä muuta eteen sattuukaan tulemaan. Kaupunki on huomenna varmasti täysi, kun tänään ajoin melkein yksin isoja monikaistaisia teitä pitkin...